Jokainen maaseudun kylille muuttanut uusi asukas on kullanarvoinen asia. Tuskinpa yhdessäkään kylässä katsotaan uusia tulijoita kieroon, päin vastoin. Usein "uudisasukkaat" toivotetaan lahjusten keralla tervetulleiksi, joko henkilökohtaisella audienssilla tai ihan julkisestikin, vaikkapa koko kylän yhteisen tapahtuman yhteydessä. Tämä onkin todella tärkeä asia. Mutta entäpä sen jälkeen? Jääkö uusi tulija tervetuliaiskukkasten kuihduttua tyystin yksin? Kuinka pitkälle lämpimät tervetulotoivotukset kantavat?
Vaikka vastaanotto olisi miten ystävällinen tahansa, voi uudisasukas silti tuntea jäävänsä piirin ulkopuolelle. Omaehtoinen liittyminen kylän yhteiseen toimintaan saattaa olla vuorenkorkuisen kynnyksen takana, sillä vanhat asukkaat näyttävät kaikki tuntevan toisensa (ovat kenties suurin osa sukuakin keskenään...) ja tietävän tehtävänsä. Miten voisimme auttaa uudisasukasta solahtamaan mukaan ja löytämään paikkansa yhteisössämme?
No, muunmuassa tätä asiaa Kotona kylässä -hankkeen on tarkoitus työstää. Yksi vastaus ylläoleviin kysymyksiin voisi olla KYLÄKUMMI. Se kylän "alkuasukas", joka ottaa uuden tulijan siipiensä suojaan. Poikkeaa kysymässä mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Hakee mukaan kylän tapahtumiin ja esittelee tulokkaan siellä muille kyläläisille, pitää huolta ettei tulokas jää yksin nurkkaan nyhjöttämään. On tavoitettavissa, jos tulokkaalla on kysyttävää vaikkapa lumien aurauksesta tai harrastusmahdollisuuksista. Tarjoaa tarvittaessa naapuriapua esimerkiksi lapsenvahdin roolissa, klapihommissa tai kasvimaan käännössä. Ja saa kenties siinä samalla uuden ystävän!
Jos olisin nyt muuttamassa kylille, haluaisin ehdottomasti oman kyläkummin! Ja kenties, muutaman vuoden asumisen jälkeen voisin ryhtyä itsekin sellaiseksi. Entä sinä?
Tällaisia mietteitä tällä kertaa!
Terveisin Kati, hankeharakka
Tässä Liesjärven kyläläiset lahjomassa uusia asukkaita tervetulleiksi lämpimäisleivän avulla. Maistuis varmaan sullekin?
P.S. Nimikkeistä "uudisasukas" ja "alkuasukas" huolimatta kyläläisiä tai kylille muuttajia ei vahingoitettu tämän tekstin kirjoittamisen ja valokuvan ottamisen aikana. Blogiteksti on fiktiivistä, mutta pohjautuu tositapahtumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti