Joulurauhaa!

Mukavaa marraskuuta!

Syksy mennä hurahti niin vallatonta vauhtia, ettei ole tahtonut perässä pysyä. Syys- ja lokakuun aikana kylillä tapahtui yhtä ja toista eri teemoihin liittyvää. Retkeilemässäkin ehdittiin käydä! Seuraavassa kevyttä kuva- ja sanakoostetta häppeningeistämme.


KOTONA KYLÄSSÄ  ELETÄÄN TURVALLISESTI! 

Turvallisuusteema näkyi mm. syyskuussa järjestetyissä Kotona kylässä -turvallisesti-päivissä. Etelä-Keuruun Männistöllä ja Pihlajaveden Nuorisoseurantalolla pidettiin kaiken kansan koulutuspäivät, joissa oli tarjolla paloturvallisuuskoulutusta, poliisin tarjoamaa tietoutta omasta ja omaisuuden turvasta sekä hätäensiapukurssi.  Kumpanakin päivänä sää helli niin, että suuret osallistujamassat taisivat olla marja-/sienimetsässä tai muissa syksyn puuhissa, ja väkeä saapui turvallisuusasioiden äärelle melko niukasti... Mutta palomestarimme Mikko Hiltusen sanoin: jokainen koulutuksen käynyt henkilö on voitto! Siispä iloitsemme siitä, että kaikkiaan saimme kuitenkin koulututettua turvallisuusasioihin yli 30 henkilöä!

Paloautossakin oli avoimet ovet!

Hätäensiapukurssilla opeteltiin - noh, hätäensiapua!
Siis sitä, joka pelastaa henkiä.

Tämä lienee sitä viranomaisten välistä yhteistyötä?

Turvallisuutta pohdiskelimme myös kyläyhdistysten
turvallisuussuunnitelmien teon muodossa.
Kuvassa Koillis-Keuruun Haka:n väkeä.

Myös Hautalan tilan ammut taisivat tuntea olonsa turvalliseksi!

JA SITTEN ME MYYTIIN KAIKKI RAKENNUSKELPOISET TONTIT JA TYHJÄT TALOT!

No, ei nyt sentään ihan... Mutta yritys oli kyllä hyvä! Jukojärven ja Etelä-Keuruun kylillä on voimassa olevat osayleiskaavat, joihin on kaavoitettu lukuisa määrä ok- ja vapaa-ajan tontteja. Lisäksi kyliltä löytyy myynnissä olevia taloja ja mökkejä. Näiltä tiimoilta suunnittelimme kylien talo- ja tonttipäivät, joissa pyrimme saattamaan yhteen kysynnän ja tarjonnan edustajia. Jukojärvi piti omansa Veikkolassa 18.9. ja Etelä-Keuruu Männistöllä 2.10. Onnistuimmeko? Sanotaan nyt vaikka niin, että näissäkin tapahtumissa osallistujien laatu korvasi määrän!  Kiinnostuneita oli kummassakin paikassa kourallinen, mutta tämä kourallinen olikin sitten liikkeellä ihan tosimielessä. Jäämme siis jännityksellä odottamaan, saammeko kuulumisia toteutuneista kaupoista!

Tonttikauppoja Veikkolan hämyisessä tunnelmassa...

...ja Männistön valkeudessa

KÄYTIINPÄ MUUTEN MAAILMALLAKIN...

Nimittäin tutustumassa kyliin, niiden yhdistyksiin ja yrityksiin sekä yhteen liikuntahalliinkin Uuraisten Höytiällä, Laukaan Kuusassa ja Jämsän Sammallahdella. Matkaan lähti 29 innokasta retkeläistä, ja vastaanotto kussakin kohteessa oli vähintään yhtä innokas! Ja meillä kaikilla oli nii-iin muu-kaa-vaa! Nähtiin Karhunpesä, Kekkosen tupa, Varjolan tila ja Kuusan kanavateatteri, Peurungassa pyörähdettiin syömässä ja kaiken kruunu(päänä) vierailimme Hirvikartanolla. Kylä kannatti!

Retkeläiset ensimmäisessä kohteessa Höytiällä

Uuraisten peruspalvelujohtaja Nykänen
esittelemässä uudenkarheaa Karhunpesää

Varjolassa emännän käteltävänä

Hirvikartanolla menossa tilan päätähtien luokse

Ja tässä itse starojen stara: MattiEsko!

SAMAAN AIKAAN TOISAALLA...

...tehtiin lukuisia muita juttuja, ympäri kyliä. Muutamia esimerkkejä mainitakseni:

Riihossa juhlittiin paitsi Keski-Suomen vuoden kylä -titteliä (onneaonnea!), myös Leader-ohjelman 20-vuotista taivalta (siinä Himmaan huipun pihatöiden ohella - tulollaan oli ainakin liiteriä ja luontopolkua...)

Karimolla rempattiin kylätaloa

Liesjärvellä Farmijumpattiin ja kyseltiin kyläläisten mielipiteitä kyläseuran ja kylätalon toiminnasta

Etelä-Keuruulla puuhattiin (ja puuhataan edelleen) valokuituyhteyksien parissa

Että tällaisia juttuja meillä täällä, Keuruun aktiivisilla kylillä näin syksyn ratoksi! Ei pääse käymään aika pitkäksi...

Vauhdikkain terveisin,

hankeheiluja Kati


P.S. EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Näin joulun lähestyessä kyläläiset pistävät aina vain paremmaksi! Lähiaikoina on luvassa sekä tietoa että tunnelmaa. Kauneimpia joululauluja lauletaan vähän joka kylällä. Lisäksi löytyy hirvipeijaista, myyjäisiä, valokuituinfoa ja yrittäjille suunnattua verotustietoiltaa. Vuoden vaihteen jälkeen kylien nuoretkin pääsevät osalliseksi, vaikuttamaan ja vaikuttumaan! Käypä kurkkaamassa tapahtumalistaamme joko tämän blogin "Kotona kylässä tapahtuu" -sivulla tai Facebookissamme www.facebook.com/Kotonakylassa  ja tule mukaan!

Kotona kylässä - turvallisesti!

                         Syksyä pukkaa. Kävitkö marjametsässä? Pysyitkö kartalla?

Kotona kylässä - hankkeessa pähkäillään syksyn tullen kylien turvallisuusasioita. Jokaiseen kylään tehdään oma turvallisuussuunnitelma, jossa pohditaan ratkaisuja niin arjen jokapäiväisiin asioihin (Toimivatko palovaroittimet? Onko lasten turvallista taittaa koulumatkaansa kyläteillä? Tiedänkö missä olen, kun olen kotona? Syttyivätkö naapurin mökissä valot tänäkin aamuna - vai paloivatko ne kenties koko yön?) kuin poikkeustilanteidenkin varalle (Entä jos sähköt katkeavat useamman päivän ajaksi? Kuka hinaisi autoni pois ojasta? Osaanko toimia onnettomuustilanteessa, jos hätä on suurin ja apu kaukana?).

Turvallisuussuunnitelmassa käsitellään kyläkunnittain niitä seikkoja, jotka asukkaita mietityttävät. Suunnitelmaan kirjataan ongelmakohta, sen ratkaisutapa, kuka asian hoitaa ja millä aikataululla sekä miten asiaa seurataan. Tarkoitus on luoda pysyviä toimintamalleja, joiden toteuttaminen on meidän kaikkien asiana. Turvallisuus on enemmänkin tapa toimia kuin pötkö sanoja paperilla!

Jokainen voi itse vaikuttaa merkittävästi omaan ja perheensä turvallisuuteen, ihan ilman suunnitelmiakin! Kotona on helppo ennaltaehkäistä monenlaisia vahinkoja kohtuullisen pienillä asioilla. Pidä kulkureitit ja rappuset tyhjänä turhasta ryönästä. Tarkista ne palovaroittimet säännöllisesti, samoin -sammuttimet. Muista tulisijojen vuosittainen nuohous. Selvitä talosi tarkka osoite  ja paikkakoordinaatit vaikkapa ilmaisesta 112-mobiilipalvelusta - ja pidä ne näkyvällä paikalla kotonasi. Sovi naapurisi kanssa tontin valvonnasta lomareissujen aikana puolin ja toisin. Ja niitä metsäretkiä varten: lataa älypuhelimeesi maastokarttasovellus sekä varaa aina mukaasi vettä ja pientä purtavaa, vaikka olisit aikonut mennä vain ihan siihen lähimaastoon... Muista myös kertoa jollekin mihin menet ja kuinka kauan suunnillleen aiot viipyä.

Lisäpykälän turvallisuusasioihin saat huolehtimalla siitä, että ensiapu- ja alkusammutustaitosi ovat ajan tasalla. Tämä on elintärkeää etenkin kylillä, kun välimatkat ovat pitkät ja avun saamisessa voi kestää. Hätätilanteessa kun ne ensimmäiset minuutit ovat usein ratkaisevia. 

Ole siis itsekin aktiivinen! Osallistu koulutuksiin (joita kylähankekin tässä syksyn kuhneella järjestää!), keskustele, huomioi! Turvallisuus lisää myös viihtyvyyttä, joten tehdään yhdessä kylistämme vielä entistäkin viihtyisämpiä, turvallisesti!

Isovihan aikaan hätätilanteesta ilmoitettiin tällä välineellä
(Jylkynkivi Ampialan kylällä). Onneksi meillä on nykyään
vähän paremmat - ja kätevämmät! -  välineet... 

Terveisin Kati, hankeharakka

P.S. Erään sanonnan mukaan hevonen on maailman turvallisin eläin. Hmm, pitäisiköhän siis jokaisella olla oma hevonen, turvallisuuden nimissä???

Kesä on kukkeimmillaan!

Kesän myötä tulevat myös erilaiset tapahtumat. On suurempaa ja pienempää pippaloa, yksityistä tilaisuutta häineen ja sukujuhlineen, mutta myös valtava määrä yleisölle avointa lystinpitoa. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin mieleistä - olitpa sitten vauva tai vaari, kylänmies tai kaupunkilainen, mökkiläinen tai vakiasukki, harrastitpa ruumin- tai hengenkulttuuria. Kyllä, Keuruun kesässä on todellakin valinnan varaa!

Hankeharakka osallistui viime lauantaina Etelä-Keuruun Häkkiskylässä pidettyihin Harjulinnan juhlailtamiin. Suomennettakoon tässä, että Harjulinna on alunperin suojeluskuntataloksi rakennettu, kaunis ja jykevä hirsinen maaseutuseurantalo, joka palvelee nykyään monissa tarkoituksissa. Rakennus pääsi tänä kesänä kunnioitettavaan 80 vuoden ikään, ja siitäkös kyläläiset saivat mainion syyn järjestää vielä tavallistakin juhlavammat iltamat! 

Iltamien ennakkotiedotteissa luvattiin "perinteellistä ohjelmaa". Ja todentottakin,olihan siellä tarjolla monenmoista! Alkajaisiksi vieraat toivotettiin tervetulleeksi torvisoittokunnan voimin. Kesäillan valssi keinutteli kuulijat lämpimän illan laineilla mukavasti sisään iltama-alueelle. Soitannan jälkeen yleisö kerääntyi pihalle pystytetyn, suurehkon ja jännittävän näköisen masiinan ympärille. Pummilan isäntä alusti näytöstä kertomalla härvelin käytöstä ja historiasta. Sittenpä eikun voimanlähteenä toimiva maamoottori käyntiin, pyörälle vauhtia ja pölkyt käsittelyyn. Keltään ei palaneet esityksen yhteydessä päreet, ja vaikka olisivatkin palaneet, niin eipä hätää mitään: kone veisteli uusia tasaiseen tahtiin isäntien avustamana. Pärehöylähän se verme olikin! Parhaat päreet saadaan kuulema kuivassa etelärinteessä harvassa puustossa kasvaneesta, vähän kitukasvaisesta hongasta... Siitä vaan sitten jokainen katselemaan perämetsiään sillä silmällä!

Pärehöylän päristellessä taustalla pihalla oli muutakin viihdykettä. Liikunnallisesta annista vastasi mm. renkaanheitto, jossa oltiin liikkeellä ihan kisamielessä! Sarjoja löytyi erikseen miehille, naisille ja lapsille. Talon päädyssä pääsi halutessaan poseeraamaan valokuvaan, ja lämminhenkisistä teltoista sai lämmintä purtavaa: lettuja ja makkaraa! Vaikka porukkaa oli liikkeellä paljon ja parkkipaikkakin tupaten täynnä, vielä jäi pihalle tilaa telmimiseenkin. Pienimmät juhlavieraat hyödynsivätkin tätä mahdollisuutta täysin rinnoin!

Seitsemän jälkeen väki ryhtyi siirtymään sisätiloihin. Harjulinnan 200-paikkaisen salin hirsiseinät alkoivatkin pian pullistella, sillä illan ohjelmallinen osio oli alkamassa! Alkajaisiksi kuunneltiin tervetuliaissanat ja kilisteltiin ihanaista mansikka-raparperimehua sisältävät onnittelumaljat talon kunniaksi. Taisi siinä Keuruun uusi kaupunginjohtajakin sanoa sanasen ja toisenkin. Musiikkia esitettiin nuorten ja vähän vanhempienkin, tavalla tai toisella kylään liittyvien musikanttien toimesta. Kyläläisten esittämä kuvaelma Harjulinnan vaiheista läpi vuosikymmenten hersytti naurun toisensa jälkeen. Ja tottakai asiaan kuului myös kiitellä vuosien varrella ansioituneita maaseutuseuran toimijoita. Heitä oli kuulkaas monta! Niin oli salissa tiivis tunnelma, että välillä piti ihan näyttämön isot takaovetkin aukaista, että saatiin juhlayleisölle lisää happea.

Siitäpä se ilta sitten jatkui edelleen, mukavan yhdessäolon ja vapaamuotoisen ilonpidon merkeissä. Tilaisuuden "virallinen" päättymisaika oli tarkalleen klo 23.59, mutta kuuleman mukaan iltamien epävirallisia jatkokekkereitä on pidetty ennenkin... Oliko niitä tänä vuonna, sen tietänevät vain paikalla olleet!

Nämä iltamat ovat vain yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea mukavaa Keuruun kyliltä voi kesäaikaan löytää.Tietoa tapahtumista on saatuvilla mm. kylien omilta nettisivuilta  tai vaikkapa kylähankkeen tai Keuruun kylien Facebook-sivuilta. Sivut ovat muuten avoimia kaikille katsojille, eivätkä vaadi minkäänlaista rekisteröitymistä. Lisäksi paikallislehtemme SuurKeuruun Menoinfo tarjoaa kattavan näkymän alueemme häppeninkeihin. Sukella rohkeasti mukaan!

T. Kati, hankevetäjä

P.S. Keuruun kylät tulevat esittäytymään myös Tunne Keuruu -tapahtumassa keskiviikkona 13.7. ja tietenkin Keuruun Markkinoilla 16.-17.7. Pistäydypäs poikkeamassa juttusillamme! Kukaties sieltä poimit parhaat menovinkit koko loppukesäksi!

Kylissä on yritystä!

Viimeisen parin viikon aikana hankeharakka on monien muiden asioiden ohella päässyt pähkäilemään maaseudun yrittäjyyttä useastakin eri näkökulmasta. Vaikka maatilan tyttärenä olen itsekin saanut vahvasti yrittäjähenkiset eväät maailmaan, se kylillä oleva luovuuden, sinnikkyyden ja pärjäämisen halun määrä lyö aina ällikällä!

Maaseudulla on valtava määrä yrittäjyyttä ja yrityksiä. Pelkästään Kotona Kylässä - hankkeen mukana olevissa kuudessa keuruulaisessa kyläkunnassa on nopean laskutoimituksen jälkeen satakunta toimivaa yritystä - eikä tähän lukuun ole vielä laskettu puhtaasti maataloudesta elantonsa saavia tiloja. Kun otetaan mukaan mukaan myös nämä tilat sekä hankkeen "ulkopuolisten" kylien yritykset, luvun saa todennäköisesti kertoa noin kolmella. Mitäpä tähän oikeastaan voisi lisätä? Maalla on aina totuttu "tekemään ite"! 

Monet loistavat yritysideat ovat syntyneet "puolivahingossa", kun on etsitty ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin, kehitetty jo olemassa olevia menetelmiä edelleen tai ihan vain mielenkiinnosta kokeiltu uutta juttua, ja huomattu sen vievän mennessään. Yhteinen nimittäjä näille ideoille on se, että ne vastaavat olemassa olevaan tarpeeseen. Niiden alullesaattaja myöskin uskoo vahvasti itseensä ja omaan tekemiseensä. 

Jos kerran olemassa olevia ja täydellä liekillä roihuavia yritysideoita on jo noin paljon, niin miten mahdottomasti löytyykään niitä kipinöitä, jotka vielä toistaiseksi odottavat leimahtamistaan? Onneksi nykyään on mahdollista lähteä testaamaan ideoitaan hyvinkin helposti ja kevyesti - ainakin elleivät ne vaadi kovin mittavia investointeja. Ja toisaalta, niihin investointeihinkin on maaseutualueilla mahdollista hakea tukea. Paitsi rahallista, myös sitä yhtä tärkeää immateriaalista apua: neuvontaa, oikeaan suuntaan tuuppimista ja tsemppaamista. Lisäksi hankeharakan ihannemaailmassa yksi tärkeä voimavara olisi yritysten välinen yhteistyö: toimintansa vakiinnuttaneet yritykset toivottaisivat uudet yritykset tervetulleeksi joukkoonsa ja kehittäisivät yhdessä uudenlaisia yhteistoiminnan muotoja ajatuksella 1+1=3. Pystyisimmeköhän tekemään tästä unelmasta totta? Sitä maaseutuasukkien synnynnäistä sitkeyttä hyödyntäen?

Aina kannattaa yrittää!

Tällaisissa mietteissä kohti juhannusta,

Kati

                                Tien yrittäjyyteen ei nyt välttämättä
                                 tarvitse näyttää juuri tältä, mutta
                                 tokkopa tuosta haittaakaan olisi... 


P.S. Keuruun kylillä on yritetty ennenkin! Pikku pala nostalgiaa on tarjolla täällä . Video nimeltä Keuruun kylät 1999 tarjoaa pläjäyksen kylien elämästä juuri ennen millenniumia. Montako yritystä tai tuttua yrittäjää voit kuvavirrasta bongata? 



   

Entäs jos...

...kotini kylässä onkin uusi? Jos en olekaan ennen asunut tällä kylällä, tai edes koko paikkakunnalla? Miten voisin päästä sisään kylän elämään ja kotoutua osaksi yhteisöä? 

Jokainen maaseudun kylille muuttanut uusi asukas on kullanarvoinen asia. Tuskinpa yhdessäkään kylässä katsotaan uusia tulijoita kieroon, päin vastoin. Usein "uudisasukkaat" toivotetaan lahjusten keralla tervetulleiksi, joko henkilökohtaisella audienssilla tai ihan julkisestikin, vaikkapa koko kylän yhteisen tapahtuman yhteydessä. Tämä onkin todella tärkeä asia. Mutta entäpä sen jälkeen? Jääkö uusi tulija tervetuliaiskukkasten kuihduttua tyystin yksin? Kuinka pitkälle lämpimät tervetulotoivotukset kantavat?

Vaikka vastaanotto olisi miten ystävällinen tahansa, voi uudisasukas silti tuntea jäävänsä piirin ulkopuolelle. Omaehtoinen liittyminen kylän yhteiseen toimintaan saattaa olla vuorenkorkuisen kynnyksen takana, sillä vanhat asukkaat näyttävät kaikki tuntevan toisensa (ovat kenties suurin osa sukuakin keskenään...) ja tietävän tehtävänsä. Miten voisimme auttaa uudisasukasta solahtamaan mukaan ja löytämään paikkansa yhteisössämme?

No, muunmuassa tätä asiaa Kotona kylässä -hankkeen on tarkoitus työstää. Yksi vastaus ylläoleviin kysymyksiin voisi olla KYLÄKUMMI. Se kylän "alkuasukas", joka ottaa uuden tulijan siipiensä suojaan. Poikkeaa kysymässä mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Hakee mukaan kylän tapahtumiin ja esittelee tulokkaan siellä muille kyläläisille, pitää huolta ettei tulokas jää yksin nurkkaan nyhjöttämään. On tavoitettavissa, jos tulokkaalla on kysyttävää vaikkapa lumien aurauksesta tai harrastusmahdollisuuksista. Tarjoaa tarvittaessa naapuriapua esimerkiksi lapsenvahdin roolissa, klapihommissa tai kasvimaan käännössä. Ja saa kenties siinä samalla uuden ystävän!

Jos olisin nyt muuttamassa kylille, haluaisin ehdottomasti oman kyläkummin! Ja kenties, muutaman vuoden asumisen jälkeen voisin ryhtyä itsekin sellaiseksi. Entä sinä?

Tällaisia mietteitä tällä kertaa!

Terveisin Kati, hankeharakka

Tässä Liesjärven kyläläiset lahjomassa uusia asukkaita tervetulleiksi lämpimäisleivän avulla. Maistuis varmaan sullekin? 



P.S. Nimikkeistä "uudisasukas" ja "alkuasukas" huolimatta kyläläisiä tai kylille muuttajia ei vahingoitettu tämän tekstin kirjoittamisen ja valokuvan ottamisen aikana. Blogiteksti on fiktiivistä, mutta pohjautuu tositapahtumiin. 
   

Kevät on täällä, kaikkine väreineen, tuoksuineen ja makuineen! 

Kevään myötä aloitin työni Kotona kylässä - hankkeessa minä, Kati Hiiliaho, reilu nelikymppinen (kyllä, nainen Parhaassa Iässä!), aitokeuruulainen alkuasukas ja positiivisella tavalla kylähullu.  Nyt siis myös kyläluuta, ihan viran puolesta!

Kotona kylässä - hankkeessa tehtävänäni on seuraavan kahden vuoden ajan auttaa keuruulaisia kyliä asukkaineen saavuttamaan vielä entistäkin paremmat edellytykset kyläelämälleen. Hanke on jaoteltu kolmeen eri tulostavoitteeseen:

1) Asuminen - tehdään kyliä tunnetuksi, houkutellaan niihin uusia asukkaita ja parannetaan asumismukavuutta entisestään

2) Yrittäjyys - parannetaan haja-asutusalueella sijaitsevien yritysten tunnettuutta niin Keuruun sisällä kuin muuallakin sekä tuetaan yritysten keskinäistä yhteistyötä ja uuden yrittäjyyden kehittymistä

3) Turvallisuus -  kehitetään kylien valmiuksia  tehdä arkielämästä turvallisempaa sekä selviytyä poikkeustilanteista (esim. myrskyt) 

Työtä riittää, mutta sehän on vain positiivista!  Onneksi en kuitenkaan joudu miettimään ihan kaikkea yksinäni, sillä tukenani urakassa on runsas joukko aktiivisia kyläläisiä, edustajistonaan Keuruun kyläparlamentti . Eikä ihan kaikkea tarvitse keksiä alusta uudestaan, sillä pari vuotta sitten päättynyt Kylävoimaa - hanke loi kylien kehittämiselle vahvan perustan, jolta on hyvä ponnistaa.

Näissä mietteissä kohti kesää ja kiehtovia seikkailuja, kirjaimellisesti pitkin poikin kyliä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

Terveisin Kati, hankevetäjä

P.S. Vaikka kuvassa esiinnynkin vielä pipo päässä, ovat jäät hatusta sulaneet jo aika päivää sitten, ja varpaat ovat jo kovaa vauhtia menossa kohti kesää!