Nimittäin Kotona kylässä -hankkeen loppu - kylätoiminta toki jatkuu entistä aktiivisempana senkin jälkeen! Mutta hiekka hankkeen tiimalasissa alkaa olla sen verran vähissä, että lienee syytä katsahtaa taaksepäin, kuluneen kevään kuvioihin.
Helmikuussa starttasi liikkeelle kevään - ja ehkäpä koko hankkeen - kovin rutistus: Mennään kylille -kyläkierrokset. Näissä oli ideana kerätä bussilastillinen ihmisiä ja kuskata heidät tutustumaan kuhunkin hankekylään, ehkä jopa hieman pintasipaisua syvemmälle sukellukselle kylien elämään. Mukaan näille retkille haastoimme myös keuruulaisia päättäjiä, niin viranhaltija- kuin luottamushenkilöpuoleltakin. Tavoitteenamme oli avata kylien ajatusmaailmaa, nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä, herättää aitoa keskustelua ja vuorovaikutusta sekä tietenkin tehdä kyliä ja niiden yrityksiä tunnetuksi.
Onnistuimmeko yrityksessämme? No, näin voi sanoa! Kyläretket taisivat osua oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan, oikeaan tarpeeseen, ja markkinointikin tavoitti maalinsa - kaikkien kuuden retken yhteenlaskettu osallistujamäärä oli käsittämättömät 403 henkilöä!!! Kahteen viimeiseen kohteeseen matkasimme jopa kahdella bussilla, kun ilmoittautuneita tuli "ovista ja ikkunoista"... Myös niitä kuntapäättäjiä saatiin mukavasti matkaan - toki heitä olisi saanut olla enemmänkin! Luottamushenkilöt olivat tässä asiassa aktiivisempia kuin viranhaltijat, ja niinpä esim. kaupunginhallituksemme puheenjohtaja osallistui kaikille retkille! Toimihenkilöiden puolelta kaavatoimisto oli erinomaisesti edustettuna, samoin Vesuri-ryhmä ja Keulink. Muiden osalta olikin sitten vähän hiljaisempaa...
Mutta sitten ne itse retket. Ensimmäinen retkemme suuntautui Koillis-Keuruun Haka ry:n alueelle 8. helmikuuta. Lyhyen kiertoajelun - ja bussikuskin meille tarjoaman etten sanoisi off-road -seikkailun - jälkeen päädyimme Asunnan työväentalolle kyläläisten huomaan. Ja kyllä he olivatkin nähneet vaivaa vierailumme eteen! Oli yritysesittelyä, trivialpursuit -tyyppistä kylävisaa, paikka- ja karttatietoutta, historian havinaa ja iloista puheen sorinaa, herkullisia kyläkaffeja unohtamatta! Hakalaiset pistivätkin riman melko korkealle seuraavia kyliä varten...
 |
|
Asunnan työväentalon seinät suorastaan pullistelivat väenpaljoudesta!
Hakan puheenjohtaja Markku Hokkanen johdatteli meitä sujuvasti tilaisuuden läpi.
Minkä kylän alueella? Kylän naiset olivat suunnitelleet haasteellisen, paikallistuntemusta vaativan visan.
Kahden viikon päästä, 22.2. suuntasimme vuorostaan Riihon kylälle. Riihossa kun oltiin, täytyi ensin käydä kurkkaamassa Himmaanmäen näkötornin kuulumiset. Torni on menneiden syksyn ja talven aikana saanut kumppanikseen lähes katedraalin kokoisen kodan! Niistä ja muista kylän merkityksellisistä paikoista meille kertoili kyläyhdistyksen pj Matti Jokinen taatulla, iskevällä tyylillään. Sen jälkeen Riihon Majatalon lämpö (ja munkkikahvit!) kutsuivat meitä puoleensa. Kylän yrittäjiä oli saapunut paikalle kertoilemaan omasta toiminnastaan ja kuulimmepa jopa kylän oman runoniekka Markku Lehdon lausumana otteita hänen painotuoreesta teoksestaan.
Jos on itse Himmaan näkötorni valtava, sitä on kyllä tämä uusi kotakin. Kuva ei tee oikeutta -parasta kun käyt itse paikan päällä katsomassa...
Hyvin mahtui bussi (58-paikkainen!) parkkiin Riihon majatalon pihaan, lumipenkkojenkin keskelle!
Monitaituri Markku Lehto paitsi kirjoittaa ja lausuu runoja, on myös äärettömän taitava nahkatöissä ja sen lisäksi rakennusalan ammattilainen. Mistäpä muualtakaan tällaisia miehiä löytyy, kuin
Keuruun kyliltä!
Kolmas retkemme johdatteli meidät 8.3. Keuruun länsi- ja luoteiskolkkaan Karimon kylälle. Kiertelimme vielä kovin talvisissa maisemissa Karimon harvaan asuttua, jopa erämaista maisemaa. Mutta paljon mahtuu sinne metsän keskellekin nähtävää, kuultavaa ja koettavaa. Kaikesta tästä kuulimme paikallisoppaiden viitoittaman kiertoajelun jälkeen vielä tarkemmin Karimon Tiedetilalla, jonne tilan isäntä Kari Kotiranta meidät toivotteli tervetulleeksi. Vähäisestä ja harvassa asuvasta väestä huolimatta Karimolla on yritteliään elämäntavan lisäksi Aitoa ja Oikeaa Yhteisöllisyyttä niin runsain mitoin, että siitä saisi moni ottaa oppia!
Ensimmäinen pit-stoppimme oli luonnollisesti Karansalmen kylätalo, johon pääsimme tekemään pikaisen tupatarkastuksen.
Karimon tiedetilalla kyläaktiivi Reijo Lähteenmäki otti vieraat, naistenpäivän kunniaksi etenkin naiset, vastaan laulun voimin
Karimon tiedetilalla vihertää talvellakin!
Maaliskuun 22. päivä bussin keula kääntyi kohti Jukojärveä. Tällä kylällä saimmekin todellisen rautaisannoksen tietoa kylän historiasta, kulttuuripersoonista, elinkeinoista ja asukkaista, uutta kyläkoulua unohtamatta. Kyläoppaallamme Risto Siltasella on kylän "alkuasukkaana" valtava paikallistuntemus - ja sitä paitsi varsin miellyttävä tapa tuoda tietämystään esille! Matkan aikana pysähdyimme mm. Jukojärven ensimmäisen tunnetun asuinpaikan sijoilla, Korpi-Jukolan tilalla ja Korkeakosken myllyllä. Sitten meitä kutsui niin monien juhlien ja tapahtumien pitopaikkana tunnetuksi tullut Jukojärven Veikkola. Kahvittelun lomassa kylän asukkaita ja yrittäjiä kävi vuorollaan kertoilemassa tarinoitaan. Juontajan hommista vastasi varmoin käsin kyläyhdistyksen pj Matti Riihimäki.
Veikkolankin istumapaikat oli aika hyvin täytetty...
Luksushuvila Mustikkakalliota esittelemässä
Eija Koivumäki
Veikkola on paitsi viihtyisä, myös turvallinen kylätalo! Tästä todisteena vasta hankittu deffa eli sydäniskuri.
Pääsiäisen jälkeen, 5.4. kyläilyvuorossa oli Liesjärvi. Kelirikkoaika oli juuri alkanut - mutta vielä sentään Myllymäentie päästi kahden (!) bussin retkikuntamme läpi Liesjärven kylätalolle ja takaisinkin! Rospuuton vuoksi kiertoajelua emme tehneet, mutta mennen tullen bussissa oli mukana paikallisoppaamme Mikko Kutinlahti, joka kertoili kylän asioista ja asukkaista.
Kylätalolla kyläyhdistyksen pj Paula Pusa luotsasi tilaisuutta varmoin ottein. Kylän yrityksistä oli tehty loistava kooste, ja jokainen yritys sai huomiota osakseen tasapuolisesti. Yrityselämän lisäksi esillä oli Liesjärven monipuolinen luonto ja aktiivisten kyläläisten pyörittämät vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet. Myös keskustelu luottamushenkilöiden ja kyläläisten kesken oli vilkasta. Erityisen kiinnostuksen kohteeksi nousi kuitenkin paikallisoppaamme Mikon esittelemä maa-artisokka, jota hänen kotitilallaan viljellään. Maistiaiset tekivät kauppansa, ja kauppaa taisi siinä ohessa tehdä myös isäntä itse...
Kahden bussin taktiikka oli poikaa! Ja luntakin riitti, vaikka oltiinkin jo huhtikuun alussa!
Ei mahduttu yhteen luokkaan, mutta kylätaloa olikin parahiksi remontoitu avaamalla väliseinä veistoluokan ja alaluokan välistä. Näin voitiin kaikki olla yhes koos!
Kylän yritykset oli nostettu seinälle kuvineen ja toimialakuvauksineen.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä läksimme kyläilemään Etelä-Keuruulle 26.4. Kolmen viikon aikana kevät oli tehnyt hirmuharppauksen - ja niinpä saimmekin tämän viimeisen retken tehdä jo aivan keväisissä maisemissa. Taas mentiin kahdella bussilla, kun yhteen ei vaan olisi mahduttu... Kahvila Vanha Laivuri tarjosi matkalaisille maistuvat sämpyläkaffet ja samalla yrittäjä itse kertoili toiminnastaan. Myös Marttilan puutarha oli näyttävästi esillä orvokkiamppeleineen päivineen.
Varsinainen kohteemme oli Hankamäen luomutila aivan kylän etelärajoilla. Tilalla saimme nauttia yritysesittelyitä kotitekoisen omenamehun höystäminä ja pääsimme tutustumaan tilan nelijalkaisiin asukkeihin. Kotimatkalla kiertelimme vielä Roosinpohjan ja Mikkolankankaan maisemia kyläoppaiden kertomusten saattelemina.
Vanhan laivurin ja Varpaasalmen tunnelmissa. Vielä sentään vähän lunta näkyvissä
Hankamäen tilan vaikuttava sisäänkäynti
Yksi tilan nuorimmista - ja ehkä hellyttävimistä - asukkaista.
Jottei reissaaminen jäänyt aivan kotikunnan rajojen sisälle, kävimme heittämässä myös yhden keikan Kangasalle ja Orivedelle. Kohteinamme olivat Kangasalan Pohtiolammen alue ja Oriveden Eräjärven kehittämisyhdistys. Tämäkin reissu oli silmiä avaava ja yleissivistystä avartava! Saimme mm. kouriintuntuvaa kosketusta maamme historiaan Wääksyn kartanon mailla, lintutietoutta mahtavan huumorin (ja maistuvan lohisopan!) höystämänä Pohtiolammen Sääksikeskuksella, kiertoajelun ja muhevat munkkikahvit Huutijärvellä hersyvien tarinoiden säestyksellä sekä varsinaisen infopläjäyksen Eräjärven elämästä. Kaikkien näiden elämysten lisäksi saimme nauttia myös helatorstain kunniaksi pilvettömältä taivaalta helottavasta auringosta ja lähes hellelämpötilasta!
Wääksyn kartanon vanhin rakennus, Kirstin kellari. 1500-luvulta! Siellä lienee Juhana-herttuakin aikanaan säilyttänyt viinejään?
Lohisoppa maistuu Sääksikeskuksella
Huutijärven harjumaisemaa - niitä samoja joissa
muuan hra Topeliuskin vietti kesäpäiviään
Munkkikaffeilla Huutijärven Teboililla - jonka kanta-asiakkaiden vastarinta pelasti sulkemiselta!
Eräjärven lounaskahvilassa oli tunnelmaa
Kaikki retkemme saivat erittäin hyvän vastaanoton. "Tätä lisää!" "Loistavat kohteet" "Hyödyllistä ja hauskaa retkeilyä" "En tiennytkään, että kylillä on näin monenlaista yritystoimintaa" -tyyliset palautteet olivat tyypillisiä kunkin reissun jälkeen. Tämä lienee todistaa, että lähimatkailulle on todellista tilausta - kunhan siihen saadaan sitoutettua mukaan myös ne paikalliset asukkaat. Ilman heidän panostaan retkestä jää puuttumaan paljon: "alkuasukkaat" elämänmakuisine tarinoineen puhaltavat hengen reissuille niin, että hyvä aihio pääsee kasvamaan täyteen loistoonsa.
Siispä suurkiitos kaikille retkien toteuttamiseen osallistuneille tahoille - ja tietenkin myös retkeläisille! Toistin tätä toistamasta päästyäni, joka retken jälkeen, mutta huippuporukan kanssa on niin helppo matkata. Ellei hanke olisi jo loppumetreillään, voisin todeta retkeläisten tavoin: "Tätä lisää!"
Kevään kuhinoita hymy suupielissä muistellen ja vanamontuoksuisia kesäpäiviä toivotellen
hankerukkanen Kati
P.S. Vaikka tätä kirjoittaessa hankeaikaa on jäljellä enää parisen kuukautta, meno ei vielä laannu! Tule vaikka itse toteamaan se Keuruun Markkinoiden yhteydessä pidettäville Koko Keuruun Talo- ja Tonttipäiville 14.-15.7!
